Koneturvallisuudesta tulee huolehtia lain mukaisesti tarpeellisilla toimilla, järjestelmällisesti ja jatkuvasti – mutta mitä ne tarkoittavat käytännössä?
Työnantajia velvoittava työturvallisuuslainsäädäntö on laaja kokonaisuus, jonka hallitseminen aiheuttaa päänvaivaa useilla työpaikoilla. Koneita koskeva turvallisuuslainsäädäntö perustuu lähtökohtaisesti neljään lakiin ja asetukseen.
- Työturvallisuuslaki TTL738/2002
- Valtioneuvoston asetustyövälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta Vna403/2008 (ns. käyttöasetus)
Konedirektiiviä tulee noudattaa, jos työnantaja toimii koneiden valmistajana, esim. rakentaa koneita omaan käyttöön, yhdistää koneita siten, että ne täyttävät konelinjan määritelmän tai muuttaa konetta niin, että vanhasta koneesta muodostuu uusi kone. Suomalaisessa lainsäädännössä konedirektiivi on jaettu ns. ”konelakiin” ja ”koneasetukseen”.
- Laki eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta 1016/2004 (ns.konelaki)
- Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta Vna 400/2008 (ns. koneasetus)
Koska koneen rakentamisen ja käytönaikainen lainsäädäntö ovat erilaisia, artikkelissa keskitytään työnantajaa ja käyttöä koskeviin velvollisuuksiin. Onko kone CE-merkitty tai niin vanha, ettei CE-merkintää ole, käyttöasetuksen vaatimukset ovat samoja.
Miksi lainsäädäntö on olemassa?
Lainlaatijan ja viranomaisten näkökulma on, että kaikki koneiden turvallisuudesta vastaavat osapuolet, niin valmistaja kuin työnantajat (käyttäjät), huolehtivat osuutensa ja kone on turvallinen koko elinkaaren ajan. Luonnollisesti tavoitteena on ehkäistä tapaturmien syntyminen.
Lakivelvoitteet
Työturvallisuuslain (TTL738/2002) 8§ velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta.
8§ Yleinen huolehtimisvelvoite
Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.
Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä.
Koneiden turvallisuuden osalta ”käyttöasetus” Vna 403/2008 täydentää työturvallisuuslakia ja velvoittaa seuraavasti:
4§ Vaaran arviointi ja poistaminen
Työnantajan on järjestelmällisesti selvitettävä ja arvioitava työvälineen turvallisuus. Erityisesti tämä on tehtävä tuotannon ja työmenetelmien muutosten yhteydessä.
Laissa määritelmät ”tarpeellisilla, jatkuvasti ja järjestelmällisesti” on avattu erilaisissa soveltamisoppaissa ja ohjeissa. Selkeät ja konkreettiset toimenpiteet, mitä työnantajan tulee käytännössä tehdä, näistä oppaista useinkin puuttuvat.
Lainsäädäntö olettaa, että työnantajalla on riittävät resurssit, eli käytännössä osaaminen ja henkilöstö, koneiden turvallisuuden varmistamiseksi koko koneen käyttöiän ajan.
Kun vaatimusten tasoa ei tiedosteta eikä selkeitä konkreettisia toimintamalleja ole, koneiden elinkaaren aikainen turvallisuuden seuranta ja tarvittaessa parantaminen jää helposti toteutumatta.
Vna 403/2008, 5 § Työvälineen toimintakunnon varmistaminen
Työvälineen toimintakunnon varmistamiseksi tehtävän tarkastuksen ja testauksen saa tehdä työvälineen rakenteeseen ja käyttöön perehtynyt pätevä henkilö. Tarvittaessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa.
”Pätevän henkilön” koneturvallisuuden osaamistasoa ei ole tarkasti määritelty. Usein työnantajat ajattelevat kunnossapidon osaamisen riittävän, mutta todellisuudessa näin harvemmin kuitenkaan on. On luontevaa, että koneturvallisuus teknisenä asiana annetaan kunnossapidon hoidettavaksi, mutta samalla tulee antaa riittävät resurssit lain vaatimusten täyttämiseksi. Asian tärkeys korostuu, kun kunnossapito on ulkoistettu.
Kunnossapito usein koetaan välttämättömäksi kustannuksia aiheuttavaksi kulueräksi ja resurssien saaminen koneturvallisuuden ylläpitämiseksi jää muiden asioiden varjoon. Vastuu työntekijöiden käyttöön annettavien koneiden turvallisuudesta menee linjaorganisaation mukaisesti, riippumatta kenen tehtäväksi koneturvallisuudesta huolehtiminen on annettu ja onko se huolehdittu tarvittavalla pieteetillä tai ei. Oikeuden tuomioiden mukaan, vastuu on lähtökohtaisesti esihenkilöllä ja siitä ylöspäin aina johtoon asti.
Kuka tai mikä tekee lakien määrittelemien vaatimusten tulkinnan?
Usein lakien vaatimien tarvittavien toimenpiteiden laajuus ja kattavuus selviää vasta koneilla tapahtuneiden työtapaturmien oikeuskäsittelyiden tai viranomaisten huomautusten yhteydessä.
Koneilla sattuneiden tapaturmien tuomioiden pöytäkirjoissa korostuu usein samat sanat tai syytteet, järjestelmällinen laiminlyönti, tehtyjen riskienarviointien riittämättömyys niin laadullisesti kuin ajallisesti, havaittujen riskien poistamiseen toteutetut toimet eivät täytä määräyksiä jne. Nämä osaltaan alleviivaavat, että tehdyt toimenpiteet eivät ole olleet lain vaatimalla tasolla.
Ovatko resurssit riittäviä koneen turvallisuuden varmistamiseksi koko elinkaaren ajan?
On epärealistista odottaa, että jokaisella koneita käyttävällä työnantajalla olisi riittävät resurssit selvittää ja paneutua velvoittavaan lainsäädäntöön sekä oikeustapauksiin, vaikka laki näin vaatiikin. Oikeuden päätösten mukaisesti resurssit, osaamisen puute tms. eivät kuitenkaan ole tuomioita lieventäviä seikkoja.
Kuten oikeuden tuomioissa aina, niitä tiukennetaan tai lievennetään tapauskohtaisesti lain sallimissa rajoissa. Laki on lähtökohtaisesti kaikille sama ja osaamisen tai resurssien puutetta ei tuomioita pienentävänä seikkana pöytäkirjoissa juurikaan löydy.
Mitä tulisi tehdä, että lain vaatimukset täyttyvät?
Koneen käytönaikainen turvallisuuden varmistaminen koostuu monesta seikasta. Konetta tulee käyttää sellaiseen tarkoitukseen ja sellaisissa olosuhteissa, mihin se on tarkoitettu. Koneessa käytettävät materiaalit tulee olla koneeseen sopivia siten, ettei niistä aiheudu turhia häiriöitä tai riskejä, ja kone tulee huoltaa siten, ettei riskejä tai turhia häiriöitä pääse syntymään. Luonnollisesti näiden lisäksi tarvittavien käyttö- ja perehdytysohjeiden olemassaolo sekä niiden käyttäminen työntekijöiden opastukseen on tärkeää.
Riippuen koneen käyttötaajuudesta tulee suorittaa riskienarviointi ja poistaa arvioinnissa havaitut riskit mahdollisimman tehokkaasti. Tämä vieläpä nykytekniikka huomioiden. Sama riskienarviointiprosessi tulee tehdä aina, kun koneelle tehdään tuotannollisia muutoksia tai se on ollut pitkään käyttämättä.
Tiivistetysti: yllä mainitut seikat täyttävät oikein tehtyinä ja dokumentoituina laissa käytetyt määritelmät ”tarpeellisilla, jatkuvasti ja järjestelmällisesti”.
Miten varmistaa ”järjestelmällinen” koneturvallisuuden hallinta?
Käytännössä työnantajien tulee laatia menettelytapa, millä koneiden elinkaaren kattava koneturvallisuus huolehditaan. Ohjekirjaa menettelytavan laatimiseksi ei ole olemassa, jonka vuoksi se tulee tehdä yrityskohtaisesti.
Vaikka asian hallinta on laaja kokonaisuus, se on kuitenkin tehtävissä. Kun on olemassa selkeät prosessit, tehtäviin riittävät ja osaavat resurssit sekä kunkin osa-alueen riittävät ohjeet ja menettelytavat dokumentointia unohtamatta, ollaan pitkällä.
Järjestelmällisyydellä turvallisuutta
Omasta esihenkilöhistoriastani muistan kymmeniä tapauksia, missä itselläni ei ollut ymmärrystä vastuulleni kuuluvista asioista. Vaikka opastusta sai ja tietoa oli tarjollakin, määräysten, lakipykälien ja vastuiden ymmärtäminen, saati jalkauttaminen kiireelliseen päivärytmiin oli epärealistinen ajatus.
Omaan työhistoriaan kuuluu myös pitkä jakso kunnossapidon esihenkilönä, jossa koneturvallisuudesta huolehtiminen oli automaattisesti osa toimenkuvaa. Eväitä asian oikein tekemiseksi ei juurikaan annettu, eikä niitä osannut pyytääkään. Koneiden riskienarviointia tehtiin työturvallisuuslain riskienarvioinnin työkaluilla ja -listoilla, jotka jälkikäteen katsottuna olivat ylimalkaisia lain vaatimusten täyttymiseksi. Havaittuja riskejä pienennettiin ”maalaisjärki”-pohjalta ja nykyisellä tietotaidolla katsottuna ne eivät millään muotoa täyttäneet lain vaatimuksia.
Kun on takana yli 14 vuotta koneturvallisuutta, satoja yrityksiä / työnantajia, keskusteluja tuhansien henkilöiden kanssa sekä kymmeniä tuhansia läpikäytyjä koneita, on syntynyt vahva mielikuva, että suurin osa työnantajista ei tiedä, miten koneturvallisuudesta tulisi huolehtia. Kuten en itsekkään aikoinaan tiennyt.
Kysyttäessä aiheesta vastaukset noudattavat valitettavan usein samaa linjaa, ”meillä tehdään riskienarviointia, kunnossapidossa on osaavia ihmisiä, työsuojelutarkastuksissa ei ollut havaittu mitään puutteita tai riskejä, jne.”.
Tarkemmissa keskusteluissa ilmenee puutteita mm. seuraavissa
• riskienarviointitapa koneiden riskien tunnistamiseksi on liian ylimalkainen
• tehdyt toimenpiteet ei mene lain vaatimisten mukaisesti
• koneturvallisuudesta vastaavalle taholle ei ole annettu riittäviä eväitä
asian oikein tekemiseksi
• työsuojeluviranomaisten tekemä työsuojelutarkastus ei poista
työnantajan käyttöasetuksen mukaisia velvoitteita
• jne.
Kokemukseen perustuen uskallan väittää, että Suomessa on käytössä satojatuhansia määräysten vastaisia, vakavan tapaturman mahdollistavia koneita. Jos työnantajat huolehtisivat koneiden turvallisuudesta lain hengen mukaisesti ”järjestelmällisesti” uskon, että valtaosa koneilla sattuvista tapaturmista voidaan välttää.
”Järjestelmällisesti”-sanana kattaa useita toimenpiteitä, mutta itse näen vahvan yhteyden myös turvallisuuskulttuurin kanssa. Jos kulttuuri on kunnossa, kasvaa todennäköisyys, että järjestelmällinen tapa toteutuu.
Markku Ulvinen
Koneturva Oy
www.koneturva.fi
