Näin vaalien alla on taas suurien lupauksien aika. Näillä kilometreillä allekirjoittaneella on jo kompetenssia sanoa, että asioilla on monen monta sävyä mustan ja valkoisen välillä, mutta jotenkin tuntuu vaalilupauksilta pohja kadonneen. Lupauksia on paljon ilmassa, konkreettisia ratkaisuja on huomattavasti vähemmän ongelmaratkaisuiksi esittää.
Oikeaan suuntaan on Suomi joka tapauksessa viimeisten vuosien aikaan edennyt. Työllisyysaste on parantunut ja talous tuntuu edelleen etenevän oikeilla raiteilla. Vaikeaa, ellei mahdotonta on arvioida, mikä osuus näihin positiivisiin asioihin on ollut poliitikkojemme ratkaisuilla. Mutta joka tapauksessa käynnissä olevalla nelivuotiskaudella Suomi on kulkenut talouden mittareilla mitaten oikeaan suuntaan.
Yksi tärkeä asia toivottavasti pysyy seuraavilla kansan valitsemilla poliittisen mandaatin saaneilla päättäjillä kirkkaana mielessä: yritysten kilpailukyvyn ylläpito ja parantaminen. Ilman kannattavaa yritystoimintaa ei uusia työpaikkoja synny, eikä edes nykyisiä työntekijöitä pystytä työllistämään.
Toinen tärkeä asia on työn tekemisen kannattavuus. Työn tekemiselle täytyy luoda edellytykset, jotka kannustavat aina tekemään töitä ja ottamaan niitä vastaan. Olkoon kyseessä kuinka lyhyt työrupeama tahansa. Näin ei asia valitettavasti vielä kaikilta osin ole.
Moni paja haikailee tällä hetkellä uusien osaajien perään. Useasti olen kuullut pajamiesten suulla sanottavan, että ei ole edes väliä, onko kyseessä ammattilainen vai ei, kunhan asenne on kunnossa. Toivoisinkin yrityksille valtiovallan toimesta merkittävää rahallista tukea, jotta nuoria saataisiin yhä enemmän työelämään mukaan. Lähes jokainen nuori työntekijä on alkumetreillään yrityksille kuluerä, koska valmiita osaajia yhä harvemmin tuotantotehtäviin löytyy ja sisäänajon aikana yhä harvempi nuori tuottaa. Useimmiten opettaminen jää yrityksille ja se luonnollisesti maksaa.
Aurinkoista kevättä
