Teollisuuden laatu; eilen, tänään ja huomenna

Mitä se laatu sinusta on?

Tämän kysymyksen joskus 9001-auditoija esitti, ja olen sitä plagioinut usein omissa koulutuksissa ja perehdytyksissä. Tämä on moniulotteinen kysymys ja vastaus riippuu henkilöstä, ajattelutavasta ja usein myös positiosta eli onko valmistavaa vai tilaavaa/valvovaa osapuolta.
Teollisuudessa laatua on pyritty ohjaamaan ja vaalimaan standardien pohjalta. Tämä on ainakin paperilla hyvä idea, mutta valitettavasti käytännössä ei aina voi sanoa samaa.

Aasiassa on ajan kanssa opittu, että kun on hienoja standardinumeroita käytetty ja papereihin leimoja lyöty niin hyvä tulee ja kauppa käy. Myös CE-merkkiä kun lyö kylkeen niin menee kaupaksi ymmärtämättä välttämättä, mitä se edes tarkoittaa. Etelä-Euroopassa myös kauan sitten on jo huomattu, että kun on paperit kunnossa niin kaikki hyvin, käytännön asiat voi sitten miettiä erikseen.
Suomessa taas on historiassa panostettu laatuun, joka on tullut jo ammattiylpeydestä. Paperit on sitten tehty siinä sivussa. Paperitöille ja todistuksille ei ole annettu merkittävää painoarvoa, vaan fokus on ollut tuotteessa ja tekemisen laadussa.

Hyvällä ja luotettavalla tekemisellä on rakennettu pohja sekä luottamus, jolla on pitkiä asiakassuhteita voitu kehittää ympäri maailmaa. Tässä kuitenkin olisi meillä suomalaisilla paljon petrattavaa raportoinnin ja dokumentoinnin suhteen. Myös markkinoinnissa ja brändäyksessä olisi tarvetta isommalle vaihteelle, vaikka siinä on parannettu merkittävästi. Tästä voinee kiittää hyvin tehtyä pohjatyötä käytännön tasolla (luottamus) ja myös vahvaa osaamista digitaaliseen markkinointiin.

Kuitenkin suuntaus on perustekemisen ja tekijöiden osalta Suomen markkinoilla vähän huolestuttava. Suurin osa nuorista haluaisi koodailla pelejä ja istua koneella. Perusteollisuutta on vaikea brändätä kiinnostavaksi. Samaan aikaan kokenutta väkeä jää eläkkeellä isoja määriä eikä osaamista ja tietotaitoa saada siirrettyä seuraaville. Tätä vuosikymmenien aikana hankittua tietotaitoa ei mistään koulusta eikä internetistä saa takaisin. Samaan aikaan itäblokin maista tulee koko ajan laadukkaampaa motivoitunutta työvoimaa markkinoille. Näissä firmoilla on myös opittu tekemään raportoinnit ja laatudokumentit kuntoon ja lisäksi heillä on riittävää nöyryyttä ja asiat halutaan tehdä kunnolla, vaikka koulutuspohja on yleensä vaatimattomampi kuin kotimaisilla tekijöillä.

Tietysti on hyvä todeta, että ulkomaisen työvoiman käyttö on elinehto sekä kustannusmielessä että kapasiteettimielessä. Silti olisi hyvä miettiä, että halutaanko olla tulevaisuudessa täysin vieraiden varassa vai olisiko hyvä rakentaa ja kouluttaa osaajia myös kotimaasta. Koronan ja Ukrainan sodan esimerkit luulisi tuovan tälle ajatukselle enemmän voimaa, mutta vielä näin ei ole käynyt. Oli surullista huomata koronan alkuvaiheen jälkeen, että kotimaan projekteissa ei mietitty, löytyisikö kuitenkin jostain kotimaasta tekijöitä työhön, vaan kaikki ajatus oli siinä MITEN saadaan tuota halvempaa työvoimaa ulkomailta rajoituksista ja karanteeneista huolimatta. Tässä olisi ollut hyvä sauma tehdä isompia suunnanmuutoksia kotimaisen koulutuksen osalta monella alalla, mutta ainakaan isossa kuvassa näin ei käynyt.

Mutta mitä se laatu sitten tosiaan on? Kysymykseen voisi vastata vanhalla sanonnalla ”sitä saa mitä tilaa”, jossa valitettavasti on usein voimakasta ironiaa mukana, koska näin ei todellakaan aina ole. Voisi ennemminkin sanoa, että sitä saa mitä valvoo, tarkastaa ja validoi itse.

Standardin ISO9001 mukaan laadulla tarkoitetaan sitä, missä määrin kohteen luontaiset ominaisuudet täyttävät vaatimukset. Henry Fordia taas lainaten: ”Quality means doing it right when no one is looking.”
Mutta tärkeintä olisi, että jokainen itse, sekä toimittajan että tilaajan roolissa, pohtisi mitä itse haluaa laadun olevan. On hyvä myös miettiä tätä kannattavuuden, taloudellisuuden, kestävyyden, tuottavuuden, ekologisuuden ja turvallisuuden kannalta.

Laatu ja kunnossapito – leikkiä turvallisuuden ehdoilla

Kunnossapidon mittaaminen on myös moniulotteinen asia. Selvää on, että kunnossapitovelkaa on kertynyt suuria määriä kaikilla sektoreilla ja siihen pitäisi reagoida. Mutta mistä rahat ja osaavat tekijät laadukkaaseen ja kustannustehokkaaseen kunnossapitoon?
Tarjolla on lukematon määrä konsultteja ja erilaisia menetelmiä, joten ”perus” työnjohtajalla tai kunnossapitomestarilla on muiden töiden ohessa mahdoton perehtyä kaikkiin eri menetelmiin ja vaihtoehtoihin. Organisaatioilla on vaikeaa resursoida ja rekrytoida laatuun liittyviä henkilöitä, koska se ei varsinaisesti tuota mitään, ja pahimmat pessimistit ja väärinoppineet ajattelevat, että laatuhenkilöt vaan jarruttavat tuotantoa.

Toivoisin, että tulevaisuudessa laatuajattelu rinnastettaisiin samalle tasolle kuin turvallisuuskulttuurin ajattelu on noussut. Turvallisuus menee aina kaiken edelle ja siihen kyllä panostetaan merkittävästi sekä taloudellisesti että henkilöstön tasolla. Harva kuitenkaan muistaa, että laatu on osa turvallisuutta. Huonolla laadulla voi olla kohtalokkaat seuraukset koneen hajotessa, kaiteen tai telineen pettäessä tai monessa muussa riskitekijässä.

Valitettavaa on, että useimmiten toimittaja ja jopa tilaajan puoli vain miettivät, että täyttyykö standardin minimivaatimukset. Tämä on tietysti lähtökohta, mutta hyvä olisi pysähtyä miettimään oikeasti, miksi tarkastetaan ja valvotaan laatua ja mitkä ovat menetelmät ja mittarit. Pienillä tarkennuksilla ja lisäyksillä oikeaan kohtaan voisi säästää merkittäviä summia tuotannon ja korjausvelan suhteen. Jos tämä ei myy, niin aina hyvä ottaa esille laadun vaikutus turvallisuuteen ja myös firman maine on tässäkin kyseessä.
No pelkkä asioihin puuttuminen ei riitä vaan pitää olla myös valmiita parantamaan ja kehittämään. Tämä vaatii vähän panostusta, mutta pitkässä juoksussa palkitsee. Ongelmana tässäkin on useimmiten, että hektisessä työelämässä ei ole aikaa pysähtyä miettimään juurisyitä ongelmiin, vaan tehdään nopea korjaus ja tuotanto jatkuu. Tässä kisassa viisaammat panostavat ongelman ratkaisuun ja muutoksiin ja sitä kautta tulevat voittamaan pitkässä juoksussa. Muuttuvassa maailmassa kehittyminen, parantaminen ja mukautuminen on elinehto.

Korjausten syklit ja vuosihuollot

Vertaan usein laitoksen korjausta ja huoltoa vanhan omakotitalon ylläpitoon. Missä olet valmis tinkimään ja miten mietit ylläpitoa ja huoltoa. Uusitko huoneen kerrallaan vuosittain vai isomman kokonaisuuden 5–10 vuoden välein. Kuinka kauan voit asua muualla remontin ajan vai pitääkö tehdä remontti nopeasti tai jopa asua remontin keskellä?

Tämä on hyvä vertaus laitosten vuosihuoltoseisakkeihin. Kunnalliset laitokset seisovat kesäisin melko pitkään ja tarkastuksia ja huoltoja tehdään vuosittain. Sellutehtailla vuosihuollot ovat varsin lyhyitä ja aikataulut tiukkoja, silti pitäisi paljon tehdä lyhyessä ajassa. Sellutehtaat ovat ennen pitäneet vuosittain keskimäärin viikon seisakin. Nyt vuosihuoltojen syklejä on useissa paikoissa pidennetty 1,5 vuoteen tai jopa 2 vuoteen. Tässä ongelmaksi/haasteeksi muodostuu ajattelutavan muuttaminen. Kun vuosihuolto ei ole vuosittain, niin ei voida tarkastaa entisellä ajatuksella, että tarkastetaan nyt ja korjataan sitten ensi vuonna. Pitää pystyä samaan aikaan näkemään pidemmälle, kuten myös varautua korjaamaan isompia kokonaisuuksia samassa vuosihuollossa. Lisäksi, kun vuosihuolto on harvemmin, niin rutiinien säilyttäminen ja samojen tekijöiden käyttämisen haaste lisää työtä monella tapaa, mikä vaikuttaa aikataulutukseen ja laatuun. Varsinkin ns. välivuosi (1,5 v sykli= kevätseisakki – syysseisakki – välivuosi) tekee tilanteen, että rutiinitoimet katoavat samalla kun henkilöstöä myös vaihtuu sekä tilaajan että toimittajien puolella.

Öljynjalostuspuolella on pienempiä osastoseisakkeja useammin, mutta isommat massiiviset seisakit pidetään 3–5 vuoden välein. Tämä vaatii taas valtavan määrän suunnittelua ja henkilöstöä. Turvallisuuden ja laadun kannalta öljynjalostamot ovat ydinvoimaloiden ohella oleellisimpia panostuksen kohteita, ja Suomessa niihin on onneksi osattu panostaa ja ymmärretään vaatimusten taso muutoinkin kuin minimivaatimuksien osalta.

Kunnossapidon ja laadun tulevaisuus

Maailma muuttuu ja kehittyy nopeaan tahtiin. Sodat ja pandemiat myös tuovat uusia näkökulmia ja nopeuttavat kehitystä monessa mielessä. Ikävää, että kärsimyksen kautta tämä kehitys tapahtuu, mutta toisaalta kannattaa ottaa opiksi, jotta tulevat sukupolvet voisivat elää paremmin ja laadukkaammin.
Toisaalta liian nopea ”väkisin” ajettu kehitys aiheuttaa myös ongelmia. Fysiikan ja kemian lait eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään ja tietyt yksinkertaiset ja selkeät toimintatavat olisi vain helpompi säilyttää kuin kehittää monimutkaisia systeemeitä yksinkertaisiin toimiin.
Myös maalaisjärki ja oma ajattelu olisi tärkeää säilyttää. Koko ajan ajetaan älylaitteiden myötä maailmaa siihen, että ihmisten ei tarvitse itse osata tai muistaa mitään vaan älylaitteet hoitavat sen puolestasi. Tämä on miellyttävää ja helppoa, mutta mitä sitten kun joku järjestelmä tai laite ei toimi ja pitäisi nopeasti laittaa kuntoon? IT-tuki Intiassa on yhdenlainen klisee ja ei kuulosta lupaavalta, kun pitäisi oikeasti ongelma ratkaista laadukkaasti ja nopeasti.

Selvää on kuitenkin se, että ainakin tekoäly ja 3D-tulostus ovat tulevaisuuden merkittäviä mullistuksia liittyen kunnossapitoon ja laatuun. Tekoälyllä voidaan ratkaista monia ongelmia ja tehdä ennustuksia toteutuneiden vaurioiden perusteella. 3D-tulostuksella tehdään jo nyt massiivia kappaleita ja varaosia. Tarkastusnäkökulmasta on myös kiinnostava asia, että miten standardit ja tarkastusmenetelmät/-laajuudet saadaan ajettua 3D-tulostuksen tuotteisiin.

Laatua kannattaa yleisesti vaalia kaikessa tekemisessä. Tekoäly on varmasti hyvä lisä tulevaisuudessa kaikkeen tekemiseen, mutta hyvä muistaa, että oma äly ja ajattelu on syytä säilyttää, se kuitenkin vielä erottaa meidät ihmisinä koneista. Laatu-sanaa kun painottaa joka päivä eri toiminnoissa, niin stressi ja riskienhallinta muuttuu parempaan suuntaan. Tähtäimenä parempi elämänlaatu.