Tampereella oli odottavan jännittyneet tunnelmat syyskuun lopulla Alihankinta-messujen alla. Takana on muutama koronavuosi ja viime vuoden maskikoodilla järjestetyt Alihankinta-messut, jotka jäivät kauaksi normaaleista kävijämääristä. Näistä lähtökohdista odotukset tämän vuoden tapahtumaa kohtaan aiheuttivat kysymysmerkkejä.
Mutta Alihankinta palasi rytinällä takaisin arvoiselleen paikalle maan ykköstapahtumana, eli ansiokkaasti back to business. Yli 1 000 näytteilleasettajaa houkutteli paikalle yli 13 000 kävijää. Mahdoton arvioida tarkkaan kokonaisuutta, mutta mielestäni kävijöiden laatu oli korkea, eli päättäjätaho oli selkeästikin liikkeellä. Tällaisen kuvan antoivat myös sadat näytteilleasettajat, joiden kanssa messuilla kuulumisia kolmen päivän aikana vaihdoin. Tapahtumasta jäi ainakin allekirjoittaneelle todella positiivinen kuva.
Vire messuilla oli positiivinen, mutta kovin moneen keskusteluun liitettiin mutta-sana tulevaisuutta arvioitaessa. Työkanta ja näkymät konepajoilla ovat pääsääntöisesti hyvät, kuitenkin epävarmuutta ilmassa on huomisesta. Ison naapurimme arvaamattomat liikkeet pitävät koko maailmaa varpaillaan, ja varmasti sillä on merkitystä myös lähiaikojen kehityshankkeiden toteutuksissa. Toisaalta tämän hetken kiivas tahti vaatisi monessa pajassa kilpailukykyä parantavia investointeja, mutta epävarmuus tulevaisuudesta saattaa laittaa hiekkaa rattaisiin ja päätöksentekoa mietitään tarkkaan. Tarkka harkinta isoja investointeja tehtäessä on varmasti tarpeen. Harvoin olen kuitenkaan itse törmännyt toimintaa kehittäviin investointeihin, jotka eivät pitkässä juoksussa osoittautuisi kannattaviksi. Riippumatta siitä, mihin suhdanteen kohtaan investointien ajankohta osuu.
Voimia kiireiden keskelle ja pimeneviin iltoihin
Petri Kuhlman, päätoimittaja
