Törmäsin keskusteluohjelmaan, jossa suomalaiset asiantuntijat pohtivat jo Ukrainan sodan jälkeisiä aikoja ja haasteita. Yhtenä nostona esiin nousi sodassa menehtyneet nuoret miehet, jotka tekevät merkittävän loven Ukrainan työvoimaan. Sodan vaikutukset heijastuvat ukrainalaisten lasten kärsimysten kautta myös tulevaisuuteen, mutta minkälaisina ne ilmenevät, sitä ei vielä voida arvioida.
Entä onko suutarin lapsella kenkiä, onko meillä Suomessa hukattuja sukupolvia? Valitettavasti on. Päätyöni ulkopuolella olen toiminut 25 vuotta lasten ja nuorten parissa, sekä urheiluvalmennuksessa valmennustehtävissä että lastensuojelun parissa. Näiden kokemusten perusteella arvioisin suomalaisten lasten ja nuorten tilan huolestuttavaksi. Tätä arviotani tukevat myös tilastot: lastensuojeluilmoituksia tehtiin viime vuonna 214 638, ja joka kuudennesta teini-ikäisestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli 17 299 lasta.
Ei voi toki yleistää, mutta monesti niillä lapsilla, joilla lähtökohdat ovat elämään haastavampia, on vaikeampi rakentaa ehjää minäkuvaa ja integroitua hyvinvoivana ihmisenä yhteiskuntaan ja päästä mukaan työelämään. Nämä ovat ennen kaikkea surullisia kohtaloita inhimillisestä näkökulmasta katseltuna, mutta myös yhteiskunnallemme taloudellisia menetyksiä. Jokaisen ihmisen kohdalla, joka ei syystä tai toisesta ole työelämään kykenevä, kustannus yhteiskunnalle lasketaan miljoonissa euroissa.
Metalliteollisuus, kuten myös muu suomalainen yrityselämä, tarvitsee uusia osaajia. Ilman uusien osaajien jatkumoa ei ole luonnollisestikaan mahdollisuutta menestyä, eikä yhteiskunnan rattaat pyöri ilman uusia veronmaksajia. Tulevaisuus on nuorissa, ja meidän aikuisten tehtävänä on luoda jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä hyvinvoivaksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Suomi on toistuvasti valittu maailman onnellisemmaksi maaksi. Pidetään lapsistamme ja toisistamme hyvää huolta, että jatkossakin saamme elää onnellisessa maassa.
Voimia loppuvuoden rutistukseen ja rauhaisaa joulun aikaa,
Petri Kuhlman, päätoimittaja