Mahdotonta ei olekaan! Mitä ”mahdottomaksi todetun” vaarallisen koneen turvallistaminen tarvitsee?

Koneiden turvallisuus on monella työnantajalla, niin isoilla kuin pienillä, enemmän tai vähemmän huonolla tolalla. Juurisyitä on useita, joista yleisimmät ovat määräyksien tuntemisen vähyys, resurssien puute, luottaminen koneiden valmistajien osaamiseen, joskus jopa välinpitämättömyys. Yllättävän usein myös on oletus, että turvallinen kone on hankala käyttää sekä vaikuttaa tuotannon läpimenoon. Nämä aiheuttavat usein ”haluttomuutta” muuttaa konetta turvalliseksi.

Mm. näistä syistä vaarallisen koneen turvalliseksi saattaminen koetaan usein ”mahdottomaksi”. Esimerkkinä ”mahdottomuudesta” on 25 vuotta käytössä ollut kone, joka päätettiin turvallistaa.
Turvallistamista oli yritetty ratkaista koko koneen elinkaaren ajan mutta se oli koettu ”mahdottomaksi”. Asiaa oli mietitty vuosien saatossa useita kertoja isommalla ja pienemmällä porukalla, mutta aina oli tullut joku ”reunaehto”, jonka vuoksi toteutuskelpoista ratkaisua ei ollut löytynyt.

Yrityksessä sattui vakava tapaturma, missä työntekijän menehtyminen oli lähellä ja selviytyminen ruhjeilla oli suoranainen ihme. Tapaturma herätti yrityksen johdon, ja liipaisi liikkeelle koneen turvallistamisprojektin. Johto oli sitoutunut asiaan ja antoi projektille riittävät resurssit, niin euroissa kun työtunneissakin.
Alussa suurella osalla projektiin osallistujista oli pessimistinen suhtautuminen turvallistamisen onnistumiseen, ainakaan siten, että koneella pystyisi tekemään töitä. Eihän se ollut aiemminkaan onnistunut.
Ensimmäisenä kone huollettiin vastaamaan alkuperäistä kuntoa ja häiriöiden aiheutuneiden tapaturmien mahdollistavien olosuhteiden määrä putosi oleellisesti. Yksinkertaistettuna, kun kone ei tee häiriöitä, operaattorin ei tarvitse mennä purkamaan häiriötä. Kun ihminen-kone -rajapintaa ei pääse syntymään, tapaturmaakaan ei voi tapahtua. Tämä siis ilman, että alkuperäiseen rakenteeseen tai turvallisuuteen oli tehty vielä ainuttakaan muutosta.
Samanaikaisesti koneelle suoritettiin riskienarviointi ja laadittiin toimenpidesuunnitelma tunnistettujen riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi. Riskien tunnistamisen sekä erilaisten ratkaisujen suunnittelussa oli otettu mukaan edustajat kaikilta tasoilta työntekijöistä johtoon. Ratkaisuja käsiteltäessä oli tullut vastaan monta umpikujaa, missä ideoitu ratkaisu ei toiminutkaan ts. tuli vastaan joku reunaehto kuten aiemminkin.
Ratkaisun löytymiseksi oli pitänyt palata askeleita taaksepäin useita kertoja. Toimenpidesuunnitelma kuitenkin etenivät, ja lopuksi toteutuskelpoiset periaateratkaisut löytyivät. Periaatesuunnitelmat etenivät detaljisuunnitteluun ja modernisointiin sitä mukaa, kun eri osa-alueita pystyttiin toteuttamaan tuotantoa liikaa häiritsemättä. Alun perin vallalla ollut ”pessimismi” hiipui ja lopuksi kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

Miksi 25 vuotta ongelmalliseksi koettu turvallistaminen onnistui tällä kertaa?

Suurin vaikuttaja asiaan oli johdon sitoutuminen ja ymmärrys, että koneen muuttaminen turvalliseksi vaatii resursseja. Ilman johdon sitoutumista ja resurssien antamista projektia tuskin olisi kannattanut edes aloittaa.
Toisena suurena vaikuttaja on projektia vetävät tahot, jotka omalla toiminnallaan, haasteiden lähestymistavalla ja positiivisella asenteellaan antoi tilaa erilaisille, jopa välillä ”hulluillekin”, ideoille, kuinka koneesta saadaan käytettävä ja turvallinen.
Kolmantena työntekijöiden ja koneturvallisuusasiantuntijoiden keskusteluilmapiiri, jonka kautta kaikilla osapuolilla on muodostunut selkeä kuva erilaisista konetta koskevista työtavoista, niiden aiheuttamista vaaroista ja työnantajaa velvoittavista koneturvallisuusmääräyksistä.
Lopputulemana 25 vuotta käytössä olleesta vaarallisesta, jopa hengen menettämisen uhkaavasta koneesta, tuli huomattavasti helpommin käytettävä ja huollettava määräykset täyttävä turvallinen kone.
Mikäli johto ei olisi sitoutunut koneen turvallistamiseen, on oletettavaa, että turvallistaminen olisi törmännyt samoihin ”reunaehtoihin” ja rajoitteisiin, kun aiemmillakin kerroilla. Ministeri Paula Risikon sanoja lainaten, ”Mahdotonta ei olekaan”.

Kaikki koneet ovat tehtävissä turvallisiksi ilman, että käytettävyys kärsii. Joskus se vaatii hieman enemmän aikaa ja miettimistä, mutta on kuitenkin tehtävissä. Kysymys on loppupelissä tahtotilasta!