Massateollistumisen logiikkaa noudattavat yritykset ovat tuoneet meille valtavasti aineellista hyvinvointia muutaman edellisen vuosisadan aikana. Niihin kuitenkin kohdistuu koko ajan enemmän arvostelua siitä, etteivät ne pysty vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Yritysten on onnistuttava luomaan liiketoimintamahdollisuuksia fossiilisten polttoaineiden aikakauden jälkeen. Yritysten on täytettävä uudet vastuullisuusvaatimukset, ja niiden on vastattava poliittiseen epävarmuuteen tavoilla, joihin ei ole totuttu.
Liiketoiminnan teollisessa toimintamallissa on erittäin tärkeää laatia suunnitelmia ja aikomuksia, jotka sitten välitetään organisaatiolle toimina, jotka on toteutettava. Uskotaan, että johtajat pystyvät tekemään hyödyllisiä ennusteita ja asettamaan tavoitteita. Heidän jokapäiväisenä velvollisuutenaan on sitten valvoa toimintaa, jotta puutteet tavoitteiden ja todellisten tuotosten välillä voidaan havaita ja korjata.
Epävarmuudella ei ole tässä juurikaan sijaa. Johtajat tietävät, mitä tapahtuu.
Liiketoiminta kokonaisuudessaan koostuu joukosta oletuksia, joita pidetään itsestäänselvyyksinä. Se vähentää koettua epävarmuutta ja henkistä kuormaa. Koko suunnitteluun ja toteuttamiseen perustuva kierto on prosessi, jonka tarkoituksena on todistaa oletukset oikeiksi. Esimerkiksi talousarvion mahdollisimman tarkka noudattaminen on tavoittelemisen arvoinen asia.
Oletukset eivät kuitenkaan ole koskaan täysin oikeita mutta eivät usein myöskään täysin vääriä. Siksi onkin hyvin harvinaista, että ideoista kehkeytyy menestyksekästä liiketoimintaa juuri sillä tavoin kuin liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattu. Asiat muuttuvat aina.
Kun tekniikka edistyy nopeasti ja ympäristön tila aiheuttaa valtavasti epävarmuutta, tarvitaan järjestelmällistä prosessia, jossa uudet uhat ja mahdollisuudet havaitaan heti niiden ilmestyessä. Mitä sellaisia uusia asioita on tullut ilmi, joiden vuoksi nykyiset oletuksemme ovat vanhentuneet?
Tässä ei ole kyse ennustamisesta. Tässä on kyse kysymysten esittämisestä, oletusten jatkuvasta testaamisesta ja niiden hyödyllisyyden tai hyödyttömyyden osoittamisesta.
Uudessa liiketoimintakierrossa on kyse oppimisprosessista, jonka tarkoituksena on todistaa oletukset vääriksi, ei oikeiksi!
Suunnitteluun ja toteuttamiseen perustuvasta kierrosta tulee kysymyksiin ja vastauksiin perustuvaa kiertoa. ”Mitä
ongelmaa yritetään ratkaista? Onko menetelmä edelleen toimiva? Mitä toimintamalleja ja tekniikoita sen ratkaisemiseen käytetään? Miten entistä useammat ihmiset voivat osallistua tutkimiseen ja oppimiseen siten, että asiat kehittyvät jatkuvasti ja muuttuvat ajan myötä?”
Strategisesti on keskityttävä meneillään olevan liikkeeseen, joka ei lopu koskaan eikä ole koskaan täydellistä.
Strateginen ajattelumalli perustuu tilan sijasta aikaan. Tilavertausta käyttämällä kyse on alueesta, jota voidaan tutkia ja ymmärtää. Uudessa ajattelumallissa alueen kuitenkin katsotaan kehittyvän ja muotoutuvan jatkuvasti itse tutkimisen ansiosta.
Start up -yritysten uusi yrittäjähenkinen kokemus työstä poikkeaa huomattavasti teollisen ajan kokemuksesta. Siinä on kyse tuntemattoman kanssa toimimisesta, eikä siinä välttämättä pyritä tiedossa olevaan päämäärään. Siinä on enemmän kyse improvisoinnista kuin käsikirjoituksen laatimisesta ja sen seuraamisesta.
Improvisoinnin käsite yhdistetään usein tahattomaan toimintaan, jota ei ole harjoiteltu. Toimijoiden asiantuntemus kuitenkin helpottaa epävarmuuden hallintaa. Kun suunnitelmat on laadittu asianmukaisesti, niitä voidaan soveltaa joustavasti. Kun ihmiset ovat läsnä toisiaan varten, he pystyvät ottamaan toisensa huomioon yksilöinä ja reagoimaan paremmin.
Tärkeintä on keskittää huomio siihen, mitä todella tapahtuu, siihen, mitä tällä hetkellä opitaan.
Tulevaisuuden tarpeisiin vastataan parhaiten olemalla herkemmin läsnä tänään. ●
Miten valmistaudumme tulevaisuuteen, mitä meidän kaikkien tulisi oppia startup-yrityksistä
