Olen konetekniikan diplomi-insinööri ja jo muutaman vuoden olen toiminut vanhempieni perustaman konepajan toimitusjohtajana. Omasta mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta todellisuudessa siinä kuitenkin on. Kuulun nimittäin selkeään vähemmistöön. Naisia teknologia-alalla on vain reilu 20 prosenttia enkä kovin moneen naispuoleiseen toimitusjohtajakollegaan ole törmännyt näiden vuosien aikana.
Uravalintani on ollut minulle selvä jo yläasteelta asti. Koneet ja sorvaaminen olivat meidän perheessä arkipäivää, mutta siitä huolimatta minut ja siskoni kasvatettiin avarakatseisesti, kannustaen ja meitä tuettiin vahvasti päätöksissämme. Kun mietin lapsuuttani ja nuoruuttani, en muista, että meillä olisi esimerkiksi kotona koskaan puhuttu ”miesten ja naisten töistä”. Onkin ollut hämmentävää törmätä näihin näkökulmiin aikuisena.
Minulla olisi siis ollut mahdollisuus valita toisinkin, mutta tekniikka vei kiinnostavuudessaan voiton. Opiskeluaikanani Tampereen Teknillisellä Yliopistolla naisia oli todella vähän, meitä taisi konetekniikassa aloittaa silloin kymmenkunta. Onneksi kuitenkin naisten osuus on tuosta kasvanut. Olen ollut monessa työpaikassani vähemmistössä ja usein tiimissäni ainoa nainen. Koskaan tämä ei ole haitannut, vaan minut on otettu aina tasa-arvoisesti ja hyvin porukkaan mukaan. Olen myös kokenut, että minulle on ollut helppo tulla puhumaan erilaista asioista. Olen ollut ilmeisesti helposti lähestyttävä ja empaattinen.
Kun mietin omaa yritystämme, olemme siinä mielessä poikkeuksellinen konepaja, että meillä on ollut jo parin vuosikymmenen ajan naisia koneistajina. Myös muilta osin työntekijöidemme taustat ovat hyvin monipuoliset. Naiseus ei ole ollut työntekijöidemme uralla mikään este. Päinvastoin he ovat olleet erittäin huolellisia, taitavia ja pidettyjä työssään. Olemme oikeastaan aika onnekkaita.
Naisten vähäinen osuus teknologia-alalla onkin sääli, sillä monimuotoisuus on rikkaus. Taustoiltaan yhtenäinen joukko saavuttaa helposti päätöksissään konsensuksen, mutta kenties ratkaisujen monipuolisuuden kustannuksella. Tämän epäkohdan eteen on tehty viime vuosina paljon töitä, jotta tytötkin saataisiin uskaltautumaan ja innostumaan teknologia-alasta. Työ on tärkeää, sillä on myös yritysten etu, että työntekijäjoukko on mahdollisimman monipuolinen. On ollut kuitenkin mahtavaa huomata viime vuosien aikana kuinka naisten ammattitaito on tunnistettu yhä useammassa yrityksessä ja millaisia menestystarinoita naisten käsistä on syntynyt.
Naiset myös turhaan arastelevat teknologia-alaa liian miehisenä ja matematiikkapainotteisena. Se on totta, että miehiä on selkeä enemmistö, mutta ainakaan itse en ole sitä missään kohtaa kokenut negatiivisena asiana. Kokemukseni ovat olleet pikemminkin vain positiivisia. Minun on ollut aina helppo tuoda mielipiteeni esiin ja minua on kuunneltu. Olen myös uskaltanut sanoa, jos en ole jotain asiaa ymmärtänyt. Missään vaiheessa en ole tuntenut olevani huonompi tai ammattitaidottomampi sen vuoksi, että olen ollut nainen. Kiitos siitä kuuluu kaikille niille, keiden kanssa olen päässyt tekemään yhteistyötä.
Minulla on kotona kaksi pientä tytärtä. Toivottavasti pystyn kasvattamaan heistä avarakatseisia ja ennakkoluulottomia nuoria naisia ja toivottavasti maailma on valmis ottamaan heidät vastaan sellaisina kuin ovat. Se on kuitenkin varmaa, että kotona heitä tuetaan päätöksissään ihan kuten minuakin on aikanaan tuettu. Nuorimmaiseni sanoi, että hänestä tulee isona tiedetyttö. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Haluaisin kuitenkin vain sanoa tytöilleni sekä erityisesti kaikille nuorille, että luottakaa rohkeasti itseenne – te pystytte ihan mihin vain! ●
Kaisa Juortamo / Milltamo Oy
toimitusjohtaja, DI
