”Omistaminen on kovaa työtä”. Tämän lauseen edesmennyt isäni lausahti minulle, kun otin yrityksemme vetovastuun ja tulin myös samaisen yrityksemme merkittäväksi omistajaksi. En aivan tuota lausahdusta siinä kohtaa sisäistänyt, ja mietinkin, miten se oikeastaan eroaa yrittäjyydestä?
Suomessa sanaa omistaja ei varsinaisesti käytetä vielä oikein yrityskontekstissa. On yrittäjää, omistajayrittäjää jne., mutta varsinaista omistajatitteliä käyttää vain ani harva. Miksi näin? Onko meillä täällä vieläkin se vanha-aikainen kateuden tai leimatuksi tulemisen pelko vallalla?
Varsinaisesti yrittäjä ja omistaja eivät suuressa osassa yrityksistä, varsinkaan pk-sektorilla, eroa toisistaan. Ero tulee vasta siinä vaiheessa, kun omistaja ei varsinaisesti johda omistamaansa yritystä. Omistaja voi tietysti toimia yrityksessä monellakin tavalla, mutta ei ota osaa operatiiviseen päätöksentekoon (ainakaan toimitusjohtajan ominaisuudessa) ja/tai hallituksen kautta tapahtuvaan ohjaukseen.
Omistajan velvollisuudet ovat hieman erilaiset, kun ei olla operatiivisessa toiminnassa mukana päivittäin. Tällöin voitaisiin katsoa, että omistaja toimii ns. passiivisena omistajana. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
On paljon henkilöomistajia, jotka ovat jo päivätyönsä tehneet ja nauttivat ansaitusta vapaa-ajasta, mutta varsinkin nuorempi omistajasukupolvi on mielestäni ottanut hienoja askeleita aktiivisen omistajuuden suuntaan. Tämän olen myös itse pannut ilokseni merkille monissa yrityksissä.
Suomessa on viimeisten vuosien aikana vallannut alaa ns. omistajien tahto, jonka ilmentymänä on yhä enenevässä määrin erilaisissa yrityksissä alettu tehdä omistajastrategiatyötä. Kiitosta tästä voitaneen kohdistaa ansiokkaalle työlle mm. HHJ-kursseille kuin myös hallituspartnereiden ansiokkaalle toiminnalle. Myös muita erittäin ansioituneita toimijoita on tullut Suomeen viime vuosina.
Omistajastrategiassa käydään läpi ne kohdat, jotka ovat omistajalle (-jille) tärkeitä seikkoja yrityksen suhteen. Nämä seikat saattavat poiketa toisistaan suurestikin eri henkilöiden suhteen.
Vanhemmissa yrityksissä, joissa saattaa omistus olla siirtynyt jo useamman kerran seuraaville sukupolville, on omistus myös saattanut hieman pirstoutua. Tällöin on todella tärkeää kuunnella kaikkia omistajia ja koota heidän halunsa ja tarpeensa yhteen yhteiseen tahdon ilmaisuun yrityksen suunnasta tulevaisuudessa.
Tätä tahdon ilmaisua (omistajastrategiaa) voidaan hyvällä mielellä kutsua vaikka hallituksen pelikirjaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että omistajat valitsevat hallituksen ja toimivat siten hallituksen yläpuolella yrityksessä, vaikka eivät ottaisikaan minkäänlaista osaa yrityksen toimintaan. Kun tämän ymmärtää, niin olemme jo lähempänä oikeaa ja mahdollisesti aktiivisempaa omistajuutta, vaikka yksilö ei yrityksen toimintaan muutoin ottaisikaan aktiivisesti osaa.
Suomessa on käynnissä murros yrityskentässä. Yrityksiä perustaneet sukupolvet ja mahdollisesti jo seuraavatkin alkavat ikääntyä ja jatkajia, tai halukkaita perheenjäseniä, ei välttämättä ole. Pelätään turhaan yrittämistä ja/tai omistamista, tai se ei vain kiinnosta.
Aktiivisella omistamisellakin on paikkansa yrityskentässä ja sitä täytyy opiskella, kuten muutakin yrityksen toimintaa.
Valitettavan monet hienot suomalaiset yritykset ovat jo valuneet ulkomaisten sijoittajien käsiin ja monet ovat lopettaneet. Onneksi meille on alkanut muodostua myös kotimaisia sijoittajia, jotka haluavat kasvattaa ostamiaan yrityksiä, eivätkä ole välttämättä edes halukkaita irrottautumaan niistä lyhyellä aikavälillä.
Kannustankin kaikkia yrittäjiä ja omistajia miettimään omistamistaan. Kun yritystä johdetaan oikein ja samalla kiinnitetään huomiota sen omistamiseen, tuo se aivan uuden näkökulman tulevaisuuteen. Silloin ei tuijoteta vain tilauskannan riittävyyteen, vaan katsotaan asioita monesti huomattavasti pidemmälle ja mietitään tulevaisuutta aivan eri näkökulmasta.
Tasowheel Oy
Fastpap Oy
Kari Sorjonen
Omistaja, hallitusammattilainen, HHJPro
