Suurin riski ei ole investointi vaan paikalleen jääminen

Teräskolmio Oy:n toimitusjohtaja Erja Yli-Kahila ja Taurus.

Viime vuosina suomalaisessa teollisuudessa on opittu elämään epävarmuuden kanssa. Geopolitiikka, energiamarkkinat, korkotaso, lisääntyvä sääntely ja heikko talouskehitys ovat pakottaneet yritykset arvioimaan tulevaisuuttaan uudella tavalla.

Epävarmuuden keskellä on helppo jäädä odottamaan. Odottaa markkinan kääntymistä, korkojen laskua tai parempaa hetkeä tehdä päätöksiä.

Joskus se on oikea ratkaisu. Toisinaan taas suurin riski on se, ettei tehdä mitään.

Kun Suomen talous oli vielä alkuvuonna syvähorroksessa ja monet hankkeet siirtyivät tulevaisuuteen, päätimme Teräskolmiossa investoida lähes miljoona euroa uuteen metallinkierrätyskapasiteettiin. Päätös ei perustunut tämän päivän markkinaan. Se perustui näkemykseen siitä, mitä suomalainen teollisuus tarvitsee viiden ja kymmenen vuoden päästä.

Metallien kysyntä ei ole vähenemässä. Sähköistyminen, energiaverkot, puolustusteollisuus, infrastruktuuri-investoinnit ja kiertotalous lisäävät laadukkaiden kierrätysraaka-aineiden tarvetta koko Euroopassa. Samalla teollisuus tarvitsee yhä enemmän toimitusvarmuutta, jäljitettävyyttä ja kumppaneita, joihin voi luottaa myös markkinoiden muuttuessa.

Kasvavat laatuvaatimukset edellyttävät panostamista uuteen teknologiaan. Kierrä­tettävä materiaali muuttuu jatkuvasti monimuotoisemmaksi ja sekoittuneemmaksi, mikä asettaa uusia vaatimuksia lajittelulle, tunnistamiselle ja jalostukselle. Tästä syystä valitsimme investointimme kohteeksi sähkökäyttöisen tuotantoteknologian, joka parantaa sekä materiaalien käsittelyä että energiatehokkuutta. Tulevaisuudessa kilpailukyky ja ympäristövastuu kulkevat käsi kädessä.

Seuraan kuitenkin huolestuneena keskustelua, jossa Euroopan kilpailukykyongelmiin haetaan ratkaisua markkinoiden sulkemisesta tai materiaalivirtojen rajoittamisesta. Alumiiniromun ympärillä käytävä keskustelu on tästä hyvä esimerkki. Jos eurooppalainen teollisuus kärsii korkeista energiakustannuksista, heikosta kysynnästä tai kannattavuushaasteista, ongelmat eivät ratkea vientirajoituksilla tai kauppapoliittisilla rajoituksilla.

Euroopan suurin uhka ei ole se, että kierrätysmetalli poistuu mantereelta. Suurempi uhka on se, että teollinen kysyntä, investoinnit ja kilpailukyky poistuvat.

Toinen haaste on sääntely. Kierto­ta­lou­den tavoitteet ovat oikeita, mutta yritysten arjessa ongelmaksi muodostuvat usein pirstaleiset viranomaiskäytännöt ja EU-lainsäädännön erilaiset tulkinnat jäsenmaiden välillä. Kilpailukyky ei synny siitä, että sääntöjä on jatkuvasti enemmän.  Se syntyy siitä, että säännöt ovat ennustettavia, yhdenmukaisia ja mahdollistavat pitkäjänteisen kehittämisen.

Tästä huolimatta olen optimistinen. Suomalaisen metallinkierrätyksen vahvuuksia ovat osaaminen, pitkäjänteisyys ja kyky uudistua. Uskon, että juuri näitä ominaisuuksia teollisuus tarvitsee myös tulevaisuudessa. Teräskolmiossa haluamme olla omalta osaltamme rakentamassa tätä kehitystä investoimalla, kehittämällä toimintaamme ja varmistamalla, että kotimainen kierrätysraaka-aine palvelee suomalaista teollisuutta mahdollisimman tehokkaasti myös tulevina vuosina.

Kaikkea ei voi ennustaa, eikä jokainen päätös osu täydellisesti oikeaan. Silti tulevaisuutta rakennetaan päätöksillä, ei odottami­sella.

Kirjoittaja

Erja Yli-Kahila

toimitusjohtaja, Teräskolmio Oy