Historia antaa voimaa
Kaikki alkoi pajasta ja miehestä. Hemming Hellman perusti 1900-luvun alussa perinteisen sepän pajan Töölöön, Helsinkiin. Takotöistä jalostui ensin koneistettavia kappaleita, sotien jälkeen tehtiin sotakorvauksia ja myöhemmin suunniteltiin sekä valmistettiin omia tuotteita aina perunankuorimaveitsenteristä pylväsporakoneisiin. Oli jopa oma niklaamokin. Varsinaiseen perustusasiakirjaan kirjattiin sekä pajalle että Suomen valtiolle vuosiluku 1917 vaikka molemmilla lienee ollut toimintaa jo aiemmin. Tästä pajaliikkeestä tuli myöhemmin nykyaikainen, lastuavaan alihankintakoneistukseen keskittynyt Hellmanin Konepaja Oy.
Hemmingin tytär, isoäitini Satu Hellman (sittemmin Nurminen), jalosti Konepajan toimintaa ja teki 1960-luvulla siihen aikaan hiukan radikaalinkin päätöksen keskittyä pelkästään alihankintakoneistukseen. Niklaamo myytiin ja omista tuotteista luovuttiin. Panostettiin palvelukonepajan luomiseen.
80-luvulla ensin yleistyivät alihankintakonepajoissakin CNC-koneet ja ATK, vähitellen internet ja pikkuhiljaa CNC muuttui NC:ksi kun tietokoneesta tuli itsestäänselvyys. Tehokkuus ja samalla vaatimukset asiakkaidenkin puolelta kasvoivat valtavasti. Sadun poika, isäni Pauli Nurminen, vei tällä omalla aikakaudellaan Konepajan digitaaliseen maailmaan samalla kun seuraavien vuosikymmenten lamat ja taantumat pakottivat kehittymään ja kehittämään. Nämä taantumien ajat ovat kasvattaneet ja karaisseet, kun taas talouden hienot nousukaudet ovat antaneet uskoa ja niitä fiiliksiä kun ”hyvä flow” on päällä ja kaikki onnistuu.
Nykypäivän powerboost
Olin kerran kuuntelemassa Henkka Hyppöstä, kun hän erittäin havainnollisesti kertoi ihmiskunnan eksponentaalisesta kehityskaaresta. Kivikauden ihmisellä meni satoja vuosia kehittää yhdeltä puolelta isketty kirves kahdelta puolelta isketyksi, nykymaailmassa kehitys etenee aimo harppauksin joka ikinen päivä.
Konepajateollisuutta saatetaan pitää melko vanhanaikaisena ja ehkä alkukantaisenakin alana. Yleinen mielikuva on monesti jäänyt 50-luvun yleislakon aikaan otettujen kuvien maailmaan. Toki alihankintakonepajassa on vielä paljon käsityötäkin ja esimerkiksi meillä usein manuaalikoneilla tehtävä korjaus- ja kunnossapitokoneistus voi parhaimmillaan olla valtavan taitavan manuaalikoneistajan käsityön hieno taidonnäyte. Kehitys näkyy kuitenkin koko alalla voimakkaasti. Elämme erittäin edistyneen ohjelmoinnin, tuhannesosien toleranssien ja käsittämättömän hienon teknologian maailmassa. Koneistamme materiaaleja joiden koneistusta pidettiin vielä vuosi sitten mahdottomana ja markkinoilla on jo jonkin aikaa ollut työstökoneita joihin on integroitu 3D-printtaus (mitä kaikkea tämä kehitys voikaan mahdollistaa tulevaisuudessa!), puhumattakaan robotiikasta joka on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia sen kyetessä tehtäviin mihin ihminen ei pysty.
Historialla ja perinteillä on hyvät puolensa. Ne antavat osaamista, varmuutta ja perspektiiviä niin hyvinä kuin huonoina aikoina sekä juuret, joista kasvaa ja jotka pitävät meidät tuulisellakin säällä pystyssä. Historia ei kuitenkaan saa olla asia, joka sitoo meitä – se ei saa tehdä meistä vanhanaikaisia tai pitää meitä otteessaan ja estää kehittymästä. Meidän konepajayrittäjien tehtävä on kertoa maailmalle, kuinka hienolla alalla toimimme! Paatoksellista? Ehkä vähän. Naivia? Ei tietenkään!
Anne Nurminen / Neljännen polven konepajayrittäjä
Hellmanin Konepaja Oy:n hallituksen puheenjohtaja
Ps. Luin, että neandertalinihmiseltä käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja että nykyihmisen käsikirves vaatisi 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa. Tiedä tästä kehityksestä nyt sitten.
