Tekoaly on tylsää
Tekoälyä vaivaa ylioptimismin ja harhakuvitelmien hybris: tarina ja teot eivät kohtaa ja yleinen keskustelu on eksynyt todellisuuden ladulta kuten Itävallan Teresa Stadbloer talviolympialaisissa. Tekoäly on parhaimmillaan silloin kuin se on tylsää.
Olen kirjoittanut useamman tekstin tekoälyn soveltamiseen liittyvistä haasteista, sen yliarvioidusta vaikutuksesta työllisyyteen sekä Suomen tekoälykärjen hyvästä tasosta. Yksinkertaisia kärjistyksiä todellisuudesta, mutta ydinviesti on sama: on aika siirtyä kohti konkreettisia ja liiketoimintalähtöisiä ratkaisuja. Se tarkoittaa kokeilukulttuurin ja tekoälyprojektien tappamista, tuoteomistajan tärkeyden tunnustamista – ja ennen kaikkea – tekoälyn tuomista osaksi yrityksen normaalia tuotekehitystä.
KOKEILUKULTTUURIN TUHO
Suomessa on valloillaan positiivinen kokeilukulttuuri. Silo.AI:n evankelista Ville Hulkko puhui taannoin SHIFT-tapahtumassa Suomesta ”maailman johtavana tekoälykokeilujen maana”. Tämän voi ymmärtää positiivisesti tai negatiivisesti. Positiivista on se, että monet organisaatiot tekevät konkreettisia pieniä kokeiluja ja oppivat niistä. Negatiivista on se, että kokeilu on aina kokeilu – tehty valitettavan usein irrallisena ja ilman strategista näkökulmaa, jolloin kokeilun merkitys ja vaikutus jäävät myös pieniksi. Meidän tulee päästää irti kokeilukulttuurista ja siirtyä tuotannollistamisen aikakauteen. Aikaan, jolloin enemmän kuin kymmenesosa koneoppimisprojekteista on menestyksellisiä. Yksinkertainen ensimmäinen askel kohti parempaa lopputulosta on kokeiluvaiheessa vastata seuraaviin kysymyksiin: mitä ratkaisulla halutaan saavuttaa, ketä se palvelee ja onko se liiketoimintalähtöinen, kuka on ratkaisun omistaja ja miten sitä kehitetään?
TUOTEOMISTAJAN RENESSANSSI
Useat tekoälyratkaisut vaativat erikoisosaamista, kuten vaikka luonnollisen kielen osaamista, jota organisaatiossa harvoin on. Kutsun ilmiötä osaamisansaksi, koska se antaa helpon syyn olla aloittamatta tekoälyn hyödyntämistä. Kyse on kuitenkin hahmotusvirheestä: ei leipomo tarvitse parasta uunin rakentajaa palkkalistoilleen, se tarvitsee parhaan leipurin. Jos uuni hajoaa, paikalle kutsutaan korjaaja. Vasta sitten kun leipomossa on tarpeeksi uuneja, kannattaa miettiä oman korjaajan palkkaamista. Sama sääntö pätee myös tekoälyratkaisuihin: saatat tarvita tiettyä erityisosaamista hetkellisesti, mutta osaajan palkkaaminen tehtävään ei ole järkevää.
Onnistuneiden tuotantoon vietyjen tekoälyratkaisujen suurin ajuri ei ole tekoälyn asiantuntija vaan hyvä tuoteomistaja. Tuoteomistajan rooli korostuu, koska hän tuntee liiketoiminnan, tuotteen ja asiakkaat. Hän ei mieti tekoälyä irrallisena mahdollisuutena vaan osana päivittäistä tuotekehitystä ja prosesseja.
TEKOÄLY OSAKSI NORMAALIA TUOTEKEHITYSTÄ
Tehokkaampi varastonhallinta, varaus- tai laadunvalvonnan järjestelmä ovat esimerkkejä tylsistä tekoälyä hyödyntävistä prosesseista, jotka eivät yllä otsikoihin. Ne eivät muuta maailmaa vallankumouksen lailla, mutta jatkuvien parannusten vaikutus kumuloituu, parantaen asteittain yrityksen kilpailukykyä. Tekoäly tulisi nähdä tuotteiden ja prosessien taustalla toimivana (tylsänä) teknologiana eikä säkenöivänä keijukaispölynä. Pahimmillaan tekoälyratkaisu ennemminkin lisää kompleksisuutta kuin helpottaa arkea, lisää kustannuksia ja heikentää asiakastyytyväisyyttä.
Jatka siis mitä olet jo tekemässä. Sinun ei välttämättä tarvitse muuttaa mitään. Et tarvitse lentäviä tekoälykokeiluja, joissa teknologia on itsearvo. Tarvitset normaalia arkista tuotekehitystä, asiansa tuntevan tuoteomistajan, sekä ulkopuolisen tekoälyasiantuntijan viikoksi.
Tylsää? – Hyvä, sillä tylsä on tekoälyratkaisujen uusi musta.
