Kävin tunnustelemassa Tampereen Hämeensillalla vihdoin lämmenneen sään innoittamana kaupungin sykettä. Näissä maisemissa Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Finlaysonin suuressa kutomosalissa Plevnassa jo vuonna 1882. Jo tuolloin kuljimme teknologian eturivissä ja myöhemmässä historiassamme tekniikan eturiviin kuuluminen, mm. prosessi- ja metalliteollisuudessa, ovat pohjustaneet Suomesta hyvinvointivaltion, jota emme välttämättä aina osaa arvostaa.
Arvostukselle aihetta on kuitenkin valtavasti, sillä YK:n tekemän raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa tutkittujen 156 maan joukosta. Suomessa on myös maailman terveysjärjestön WHO:n julkaiseman tilaston mukaan maailman paras ilmanlaatu, ja hiilidioksidipäästöjemme määrä pieneni Suomessa vuosia 2016 ja 2017 vertailtaessa eniten Euroopan Unionin alueella.
Kun vielä näihin hienoihin tilastoihin ynnää talouden hyvän vauhdin ja sen parantaman työllisyystilanteemme, voisi otaksua asioiden olevan hyvin?
Minua kuitenkin huolettaa nuorisomme ja koulutuksemme nykytila. Mikäli esimerkiksi metalliteollisuutemme halutaan pitää maailman eturivissä, pitää löytyä enemmän rahaa ammattioppilaitoksiemme käyttöön. Opetustasomme pitäminen korkealla tasolla edellyttää myös korkeatasoisia koneita ja laitteita. Niiden pitää olla nykyaikaisia ja vastata kehityksen edellyttämää tasoa. Näin ei valitettavasti asian laita ole jokaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitosten uusi tekniikka houkuttelisi osaltaan nuoria metallialalle ja näin oltaisiin rakentamassa suomalaista hyvinvointivaltiota myös tuleville sukupolville. Metallialan ammattilaisista on huutava pula, joten houkuttelukeinoja ala todella kaipaa.
Automaattisen liikenne-valvontalaitteiston eli uusien ”pelti-poliisien” hankintaan valtiovaltamme päätti käyttää 4,4 miljoonaa euroa. Pelkästään tällä rahamäärällä olisi modernisoitu aika monen oppilaitoksen koneita. Rahaa kyllä on. Kyse onkin valintakysymyksistä.
Lämmintä kesämieltä
