Mitä ja kenen eri osapuolten tulee huolehtia investoinneissa ja muutoksissa. Ja keitä nämä osapuolet ovat?
Koneturvallisuuden lainsäädäntö sekä vastuukysymykset investointi ja/tai muutostilanteissa ovat joskus epäselviä. Loppupelissä vastuu koneen turvallisuudesta on aina työturvallisuuslain Ttl 738/2002 ja käyttöasetuksen Vna 403/2008 mukaisesti työnantajalla, vaikka käytännön muutokset ja integroinnit suorittaa usein joku muu kuin työnantaja itse.
Koska vastuu jää työnantajalle, onkin tärkeää huolehtia, että eri osapuolet osaavat tehdä asiat oikein. Työnantajalla ei ole useinkaan riittävän syvällistä osaamista koneturvallisuuden lainsäädännöstä ja joutuu luottamaan ulkopuoliseen apuun.
Miten koneturvallisuus tulee varmistaa?
Koneturvallisuuslainsäädäntö ja sitä tukevat standardit ovat joissain tapauksissa tulkinnanvaraisia eivätkä anna selkeää ehdotonta toimintamallia. Jos vaatimusta ei ole kirjoitettu yksiselitteisesti tai sitä ei tiedetä, turvallistamisratkaisu tulkitaan liian usein ”helpoimman ja/tai edullisimman” -ratkaisun kautta. Puutteellisesti tehdyt ratkaisut realisoituvat usein vasta tapaturman tutkimisen yhteydessä.
Esimerkkinä käyttöasetuksen huolehtimisvelvoite vaarojen poistamisesta
”Vna 403/2008, 4 §,
Vaaran arviointi ja poistaminen
Työnantajan on järjestelmällisesti selvitettävä ja arvioitava työvälineen turvallisuus. Erityisesti tämä on tehtävä tuotannon ja työmenetelmien muutosten yhteydessä.”
Mikä on tuotannollinen muutos, jolloin työnantajan tulee selvittää koneen turvallisuus, ts. riskienarviointi ei ole tarkasti määritelty. Tuotannollinen muutos on hieman veteen piirretty viiva. Asiakasprojektien, oikeustapauksien ja erinäisten soveltamisoppaiden informaation perusteella yksinkertaisuudessaan koneen siirtäminen paikasta toiseen tulkitaan tuotannolliseksi muutokseksi. Suuremmista modernisoinneista puhumattakaan. Kun vaatimus on lainsäädäntöön velvoittavaksi kirjoitettu, tekemättä jättäminen rikkoo lakia.
Mikä on riittävä taso?
Mille tasolle riskienarviointi ja sen aiheuttamat toimenpiteet tulee viedä? Käyttöasetuksessa ei vaadita standardien täyttymistä, mutta toisaalta koneen turvallisuus tulee mahdollisimman lähellä ”päivän tasoa”. Jos jostain syystä ”päivän tasoon” ei päästä, sille tulisi olla hyvät perusteet.
Jos tahtotila, resurssit tai osaaminen eivät ole riittävät, on todennäköistä, että riskienarviointi ja/tai tarvittavat toimenpiteet jäävät vajavaisiksi, joka realisoituu jossain vaiheessa tapaturmaksi.
Konelinjan ”osainvestoinnit”
Usein vanhaan konelinjaan uusitaan osa koneista. Uudet koneet ovat CE-merkittyjä ja niiden tulisi siten olla määräysten mukaisia sekä turvallisia. Koska konelinjassa olevan koneen uusiminen on tuotannollinen muutos, vanhakin osa tulee saattaa ”päivän tasolle”.
Koneen myyjä ei useinkaan halua ottaa kantaa tai heillä ei ole osaamista olemassa olevan linjan koneisiin, jonka vuoksi tilaajalla on edessä haastava tilanne turvallisuuden varmistamiseksi. Joissain tapauksissa muutos on niin suuri, että kone tai konelinja tulee CE-merkitä voimassa olevien koneturvallisuusmääräysten mukaisesti. CE-merkintä-vaade syntyy esimerkiksi, kun manuaalityöstökoneeseen liitetään robotti ja automaatiota. Manuaali ja automaattikoneeseen sovelletaan eri vaatimuksia ja suojauksen tasoero voi olla hyvinkin suuri. Tarve korostuu erityisesti edullisten sekä helposti integroitavien robottien ja cobottien lisääntyessä.
Kuinka asiassa pääsisi eteenpäin? Mikäli oma koneturvallisuusosaaminen ei ole vahvalla pohjalla, sitä kannattaa parantaa. On hankalaa suhtautua omiin vastuisiin oikein, jos ei tiedä mitä ne ovat. Kun tiedostaa koneturvallisuutta koskevat lainalaisuudet, niiden noudattaminen ja jos ei itse halua asiaa tehdä, ostaminen tai vaatiminen on oikealla tasolla.
Koneturva Oy
Markku Ulvinen
johtava asiantuntija
www.koneturva.fi
