Otsikon mukainen kysymys on aina ajankohtainen, mutta ehkäpä tällä hetkellä normaaliakin ajankohtaisempi. Monella yrityksellä on tällä hetkellä kädet täynnä töitä ja tällöin on entistä tärkeämpää osata valita ne työt, jotka ovat yrityksen kannalta mahdollisimman kannattavia.
Tietenkin pitkät asiakassuhteet ja sopimukset vaikuttavat eikä isoa päämiestä voi jättää palvelematta, vaikka joku toinen työ saattaisi olla kannattavampaa. Lyhytnäköisellä ajattelulla voi olla huonoja seurauksia pitkässä juoksussa. Monessa yrityksessä on kuitenkin tilanne, ettei välttämättä tarkalleen edes tiedetä, mitkä työt ovat kannattavia ja mitkä eivät. Voi olla, että kannattavuuden seuranta perustuu johonkin laskentaan tai seurantaan, joka on tehty vuosia sitten tai pahimmassa tapauksessa arvioon. Tämä johtuu monesti siitä, että yksittäisen työn tai työvaiheen seuranta on koettu liian raskaaksi ja vaativaksi. Siksi sitä ei tehdä kuin harvakseltaan tai pahimmillaan ei juuri koskaan. Tällöin ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa töitä on vaikka kuinka paljon, mutta viivan alle ei tunnu jäävän mitään.
Automaattinen jälkiseuranta
Moni järjestelmä mahdollistaa jonkinlaista jälkilaskentaa ja seurantaa. Se perustuu monesti ihmisen tekemään leimaukseen, joko jollain viivakoodilla tai valitsemalla työ järjestelmästä jollain muulla tavalla. Voi myös olla ns. manuaalista jälkiseurantaa, jolloin työvaiheen kesto merkataan työmääräimeen tai paperilapulle ja siitä siirretään enempi tai vähempi manuaalisesti jälkilaskentaan. Virheiden riski on suuri ja manuaalisen työn määrä valtava. Lisäksi varsinkin työvaiheen keston jälkikäteen kirjaaminen esim. paperille tai järjestelmään on epätarkkaa. Tuliko se ”kellotettua” oikein tai jos se merkataan päivän päätteeksi, niin muistaako merkitsijä vielä ajan oikein.
Ajanseuraamisen lisäksi oleellista on myös se, mitä työvaiheen aikana saatiin aikaan. Tuliko valmiiksi suunniteltu määrä kappaleita vai vähemmän? Tuliko mahdollisesti hukkakappaleita esim. valmistusvirheen tai materiaaliongelmien takia? Jälleen asioita voidaan kirjata järjestelmiin tai paperille, mutta se vie aikaa ja lisää manuaalista työtä.
On jo pitkään ollut mahdollista kerätä tuo tieto myös automaattisesti lukemalla se suoraan tuotantokoneesta. Tosin vanhemmista koneista se on ollut työlästä ja saattanut vaatia erilaisten lisäpalikoiden asentamista, jotta tieto on saatu verkon läpi hyödynnettäväksi. Nykyään uusimmista koneista tuo tieto saadaan jo varsin kätevästi ja vanhemmistakin melko helposti. Tällöin sekä työvaiheeseen kulunut aika (ja mahdollinen asetusaika) että valmistuneet kappaleet saadaan automaattisesti nykyaikaiseen ERP-järjestelmään. Tällöin jälki- ja kannattavuuslaskenta on reaaliajassa paikkaansa pitävää, ja varastosaldot pysyvät paremmin ajan tasalla.
Tällä hetkellä vallitseva trendi on turhan manuaalisen työn vähentäminen. Mahdollisimman pitkälle automaattisesti toimivat järjestelmät ja siihen liittyen myös automaattisesti suoraan tuotantokoneilta kerätty tieto voidaan hyödyntää kappalemäärien sekä työvaiheaikojen keräämisessä ja hyödyntämisessä jälkilaskennassa. Edelleen myös henkilöiden tekemät leimaukset ovat mahdollisia ja toimivat tarvittaessa rinnalla olevana vertailutietona tai konelukemisen puuttuessa jälkilaskennan tietoina monessa yrityksessä. Kuitenkin vähentämällä manuaalista työtä yrityksillä on mahdollisuus lisätä tuottavuutta ja näin ollen saavat jäämään enemmän euroja viiva alle!
Jarmo Räihä
Teollisuuden toimialajohtaja
Admicom Finland Oy
