Kovin on haastavaa maailman ennakointi. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että ihmiset lukittautuvat pitkiksi ajoiksi koteihinsa, ja vain pakottavat toimet hoidetaan muutoin kuin etänä. Koronan aiheuttamat muutokset olivat ainakin minulle monessa kohtaa yllätykselliset. En olisi esimerkiksi uskonut, että asuntokauppa olisi nopeasti koronan alkamisen jälkeen käynyt niinkin kuumana, ja että asuntojen hinnat olisivat nousseet.
Yllätykset ylettyivät myös tähän vuoteen. Odotettavissa oli, että bisnes piristyy, kun maailma koronan aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen palautuu taas urilleen. Mutta en ainakaan henkilökohtaisesti olisi uskonut, että esimerkiksi moni konepaja etenisi näinkin nopealla aikajänteellä ennätysvauhdissa.
Korona löi monet hanat, jos ei nyt ihan kiinni, niin ainakin pienelle virtaukselle. Tämä taas kerrannaisvaikutuksineen on näkynyt esimerkiksi materiaalihintojen rajuina nousuina, komponenttipulana ja täten myös toimitusaikojen venymisinä.
Jos on pulaa materiaaleista ja komponenteista, niin pulaa on myös työvoimasta. Työvoimapula ei ulotu ainoastaan metalliteollisuuteen, vaan koskee lähes joka alaa. Metallialan osaajien puutteesta on puhuttu jo vuosia. Teot valtakunnan tasolla tämän ongelman poistamiseksi ovat ainakin minun mielestäni loistaneet poissaolollaan. Onko metallialan kilpeä kiillotettu yhdessä rintamassa tosissaan? Ei. Nuorien silmiä tulisi avata; miten monimuotoisia, haasteellisia ja mielenkiintoisia töitä ala tarjoaa. Liian usein metallialaa koskevissa uutisoinneissa lentävät rälläkän kipinät sen sijaan, että kuviin nousisi esimerkiksi CNC-koneiden ohjauksia tai robotiikkaa. Metalliala kaipaa kipeästi lobbareita, jotka kiertäisivät kouluissa esimerkiksi Opo-tunneilla kertomassa tämän kilpailukykyisesti palkatun alan mahdollisuuksista. Nuoria pitäisi myös puhutella heidän suosimiaan kanaviaan hyödyntäen: TikTok, Instagram jne. Enää ei ole aikaa odotella, vaan pitää oikeasti toimia. Heti.
Tsemppiä haasteiden keskelle
Petri Kuhlman, päätoimittaja
